Nuoret taiteilijat -näyttelyssä on esillä Jussi Juurisen (s.1976), Katja Taskisen (s.1972) ja Mirva Valvannon (s.1974) grafiikkaa. Näyttely avaa Riihimäen Taidemuseon Nuoret taiteilijat -sarjan.

Jussi Juurinen

”Näyttelyn maisemallisissa teoskokonaisuuksissa tutkin omaa fyysistä elinympäristöäni. Todennan päivittäisillä retkilläni tekemiäni havaintoja sekä minulle merkityksellisiin paikkoihin liittyviä muistoja ja niiden herättämiä tunteita. Hienovaraisista fragmenteista koostuvat näkymät noudattavat muistojeni epämääräisyyttä. Omassa mielessäni ne lähenevät tarinankerrontaa, joka jatkuu pysähtymättä ajatuksissamme ja muuntuu monesti kerrottaessa. Kaikki näyttelyssä esillä olevat teokset on toteutettu puupiirrostekniikkaa soveltaen. Yhdistän työskentelyssäni perinteistä painomenetelmää ja siinä hyväksi havaittuja materiaaleja uusien ja tekniikalle vieraampien materiaalien kanssa. Työskentelyssäni huomaan kuinka kuvaideat venyttävät tekniikan mahdollisuuksia. Näin ollen teosteni lopullinen muoto ja painojälki kaiken aikaa muuttuvat. Työprosessistani johtuen teokseni eivät noudata taidegrafiikalle tyypillistä sarjallisuutta vaan ovat pääsääntöisesti uniikkitöitä.”

Katja Taskinen

”Uusien töideni teemat liittyvät 1600-luvun kukkamaalausten ja vanitas-aiheen perinteeseen. Kuva pyrkii luomaan illuusion olemassa olevan ja olemattoman välille. Näennäisen romanttisuuden ja kepeyden alla on kyse yksinäisyyden ja sivullisuuden tunteesta. Siitä että on tuskin olemassa. Käyttämiäni tekniikoita ovat metalligrafiikan eri menetelmät: viivasyövytys, akvatinta, kuivaneula, mezzotinta, pehmeäpohja, reliefisyövytys, telaus ja chine collé. Kiiltokuvasilhuetit ovat ottaneet ihmisen roolin töissäni. Nämä kaksi aihemaailmaa löytävät toisensa mm. kiiltokuvien kukka-asetelmissa. ”Kukkien kieli”, symboliikka ei sinänsä ole minulle merkityksellistä. Tärkeämpää on inhimillisyys. Tavallaan monet aiheeni muuntuvat epäkuviksi. Olen pyrkinyt häivyttämään ja turmelemaan alkuperäistä kuvaa niin, että siitä tulee puhki palanut tai juuri ja juuri oleva varjo.”

Mirva Valvanto

”Näyttelyssä esillä olevissa töissäni olen pyrkinyt keskittymään olemassaolon hiljaiseen kiertokulkuun. Hitauteen, joka kumpuaa kuvitelluista, ikuisuutta tavoittelevista hetkistä. Unien ja alitajunnan maailma vie mukanaan erilaisin symbolein, korpin mustin siivin tai kivienkelin painavin, hiljaisin askelin. Töiden tekeminen on myös prosessi, joka muun kiireen keskellä vaatii pysähtymään ja sulkeman pois kaiken muun; jäljelle jää vain oleminen, toimiminen. Prosessiin kuuluu hitaassakin työskentelyssä yllätyksellisyys ja sattumat, jotka johdattavat omalla painollaan työtä eteenpäin. Luonnos toimii enemmänkin alkusysäyksenä, joka on koko ajan avoin muutoksille. Lopputulos onkin nykyään enemmän ja enemmän yllätys itsellenikin. Pidän tästä arvoituksellisuudesta, voinkin sanoa, että välillä työskentelyäni ruokkii puhtaasti uteliaisuus. Puhdas kuparilaatta kätkee arvoituksen, joka minun on viiva viivalta ja kerros kerrokselta kaivettava esiin ja yritettävä