Pentti Wähäjärvi syntyi 18.4. 1912. Kouluvuotensa Wähäjärvi vietti Riihimäellä, jonne hänen perheensä oli muuttanut kapinavuosien aikaan vuonna 1917. Isä Johan Evert Wähäjärvi tuli

Pentti Wähäjärvi.

Pentti Wähäjärvi.

tekemään sähköurakointia Paloheimolle, joka oli tuolloin paikkakunnan toinen suuryritys lasitehtaan ohella. Wähäjärvet asuivat Riihimäen keskustassa Uramontiellä ja Koivistonkadulla.

Perhe muutti Helsinkiin Pentti Wähäjärven ollessa 20-vuotias. Aluksi Wähäjärvi avusti äitiään, joka myi torilla hattuja. Wähäjärvi toimi myös kulkukauppiaana muutamia vuosia ja yritti sitten myydä sekalaista tavaraa kotoaan käsin. Se kuitenkin haittasi normaalia perhe-elämää niin paljon, että perhe kehotti häntä etsimään muunlaisia ratkaisuja.

Ensimmäisen liikkeensä Wähäjärvi vuokrasikin Kalevankatu 14:sta vuonna 1937. Aluksi myyntiartikkeleina oli sekalainen varasto käytettyä tavaraa, antiikkia ja taidettakin. Myöhemmin, 1950-60-luvun vaihteessa taidekauppa osoittautui niin kannattavaksi, että Wähäjärvi saattoi vuokrata viereisestä talosta numerosta 16 laajemman 140 neliön liiketilan pelkästään taidekauppaa varten. Samoihin aikoihin Wähäjärvi osti antiikkikauppias Anton Nordqvistin kahdessa tasossa toimivan antiikkiliikkeen Kasarmintorilta, Pohjoinen Makasiinikatu 7:stä.

Mahdollisuuden Pentti Wähäjärven toiminnan laajenemiselle antoivat sodan luomat poikkeukselliset olosuhteet. Sota-aikaan Wähäjärvi toimi Helsingissä kotijoukoista vastaavan majurin apulaisena. Noihin aikoihin ihmiset joutuivat myymään taide-esineitään pois usein välttämättömyyden pakosta.

Rahaa taidehankintoihin ei Wähäjärvellä juuri ollut, mutta hän sai lainaa sopivin ehdoin tuttavaltaan, joka oli SYP:ssä pankinjohtajana. Apulaisena Kalevankadun liikkeessään Wähäjärvellä oli Risto Vainio vuodesta 1968 lähtien. Wähäjärvi piti taidekauppaa Kalevankadulla vuoteen 1973 asti, jolloin sen osti Patrik Grahn. Risto Vainio siirtyi uuden omistajan palvelukseen. Wähäjärvi jatkoi Kasarmintorin laidalla olleen antiikkiliikkeen hoitamista.

Tatjana ja Pentti Wähäjärvi.

Tatjana ja Pentti Wähäjärvi.

Useimmat Pentti Wähäjärvestä kerrotut jutut ja kaskut liittyvät antiikkikauppaan, jota Wähäjärvi alkoi hoitaa vaimonsa Tatjanan sijasta vuonna 1973 luovuttuaan taidekaupasta. Hän teki hankintamatkoja ja joutui sen vuoksi sulkemaan liikkeen kesken kaiken ja hätistelemään asiakkaat ulos turhankin vauhdikkaasti. Hän saattoi myös käännyttää asiakkaita suoraan ovelta ja tokaista, ettei hän ollut myyntituulella tai etteivät asiakkaan rahat riitä ostokseen.

Risto Vainion mukaan Wähäjärvi osasi esiintyä herrasmiehenä, joka ei tyrkyttänyt käsityksiään, mutta oli lisäksi eräänlainen värikäs ”taiteilijaluonne” ja päämäärästään tietoinen, luja ja nopeaotteinen taiteenkerääjä ja kauppias. Wähäjärvi oli sanonut, että hänellä oli ”italialainen temperamentti”. Wähäjärvi oli hyvin ystävällinen niitä kohtaan, jotka havaitsi aidoiksi taiteenystäviksi näiden yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta mutta saattoi olla kärsimätön ja helposti kuohahtava pelkkiä statusesineitä jahtaaville tai yksinomaan uteliaisuuttaan tyydyttäville kyselijöille.

Myös hankintoja tehdessään Wähäjärvi oli nopea reaktioissaan. Hän osasi kerätä helmiä muiden nenän edestä ennen kuin nämä havahtuivat huomaamaan, kuinka tärkeästä esineestä oli kysymys. Hän sai hankittua taidetta muita halvemmalla, mutta oli silti usein valmis maksamaan myös muita enemmän teoksista, joita ei aikonut edelleen kaupiteltaviksi, vaan omaan kokoelmaansa.

Pentti Wähäjärvi oli tähdännyt johdonmukaisesti omien kokoelmiensa museoimiseen jo 1950-luvun lopulta asti. Idean hän oli saanut vuonna 1936 Taidehallissa pidetystä yksityisten kokoelmien näyttelystä. Pentti Wähäjärvi hankki teoksia kokoelmiinsa taiteilijoilta, yksityisiltä henkilöiltä, kuolinpesiltä, huutokaupoista ja tunnustettujen taiteilijoiden näyttelyistä. Wähäjärvellä oli ollut myös hyvät suhteet mm. Helene Schjerfbeckin ja Tyko Sallisen taidekauppiaana toimineeseen Gösta Stenmaniin sekä tämän leskeen Berthaan. Moni Wähäjärven kokoelman maalaus oli aiemmin kuulunut Gösta Stenmanin kokoelmaan.

Ensimmäiset neuvottelut kokoelman lahjoituksesta käytiin 1960-luvun loppupuolella. Neuvottelut keskeytyivät tuolloin, mutta jatkuivat 1990-luvun alussa Wähäjärven saatua tietää vakavasta sairaudestaan. Vuonna 1993 Pentti Wähäjärvi lahjoitti antiikki- ja taidekokoelmansa Riihimäen kaupungille. Aluksi kokoelma oli esillä Riihimäen kaupungin kirjastossa Samuli Parosen salissa ja Suomen lasimuseossa. Vuonna 1994 kokoelmia varten perustettiin Riihimäen taidemuseo, joka avattiin yleisölle 26.3.1995. Pentti Wähäjärvi sai elämänsä loppupuolella nähdä elämäntyönsä saavan ansaitsemansa arvostuksen. Pentti Wähäjärvi kuoli Helsingissä 87-vuotiaana 19.10.1999.