Vain Seppo Tammisen näyttelyn nimeksi sopii Nautilus ja Meteoriitti. Tammisen työt ovat läheistä sukua maailman tunnetuimmalle Nautilukselle, ranskalaisen Jules Vernen romaanin sukellusveneelle, jota komensi kapteeni Nemo. Tammisen työt ovat yhtä  jännittävän salaperäisiä ja mielikuvituksellisia kuin Vernen romaani ”Sukellusveneellä maapallon ympäri”.

Entäpä sitten Meteoriitti? Suomen kolmestatoista tunnetusta meteoriittilöydöstä lienee jokin osunut Tammisen tielle hänen lapsuudessaan, sillä hänen muistimerkinnöistään löytää hyviä yhteensattumia meteoriittien maailmaan.

Tamminen on taiteilija, joka kykenee esittämään visuaaliset ajatuksensa monin tavoin. Hän pystyy välittämään katselijalle kokemuksia kaupungeista, rakennuksista, ihmisistä, eläimistä, pienistä ihmiselon tapahtumista taiteellisten tarinoitten kautta.

Nämä tarinat ovat kuin palapeli, joka pienin yksityiskohdin rakentuu katselijan mielessä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Nautilus ja Meteoriitti -näyttely lyyttyy kaksitoistavuotiaaseen Seppoon. Tämä istui omassa pienessä huoneessaan, jossa hänellä oli sakset, paperit, liimat ja kynät ja jossa hän rakensi lennokkeja ja sukellusveneitä. Toki hän teki leijojakin, mutta ne eivät koskaan onnistuneet liitelemään korkeuksiin.

Riihimäen taidemuseossa lapsuuden lennokit muuttuvat meteoriiteiksi. Ja lapsuuden sukellusveneistä tulee nautiluksia, joita Seppo-niminen kapteeni Lopella sijaitsevalla telakallaan nyt rakentelee. Seppo Tamminen kertoo, että tässä Riihimäen taidemuseon näyttelyssään hän haluaa rohkaista ihmisiä kehittämään mielikuvitustaan. Hän haluaa olla keksijän ja taidemaalarin välimaastossa.

Ihmiset tarvitsevat nykyisin positiivisia mielikuvia. He tarvitsevat ajatuksilleen mielikuvituksia. Seppo Tammisen näyttelyssä Riihimäen taidemuseossa tätä kaikkea on runsaasti tarjolla.

 

Kuva: Seppo Tamminen, Majakka, 2003.