Musta on väri, jonka ihminen aistii, kun kohteesta ei heijastu eikä säteile juuri lainkaan valoa. Mustalta siis puuttuu tietty sähkömagneettinen aallonpituus, joten tiukasti määritettynä sitä ei voisi edes pitää värinä.

Musta koetaan länsimaisen kulttuurin piirissä kaiken loppuna ja tuskan, surun ja toivottomuuden värinä. Musta ja valkoinen mielletään usein toistensa vastapareiksi. Valkoinen symboloi valoa ja kirkkautta, musta taas pimeyttä. Ihminen pelkää helposti pimeää ja tuntematonta, mikä osiltaan selittää mustan värin osakseen saamaa negatiivista latausta.

Musta on painava väri. Testien mukaan ihmisen on vaikeampi nostaa kevyttä mustaa esinettä kuin painavampaa valkoista esinettä.

Musta on myös arvokas väri. Pukeutumisessa miesten musta puku ja naisten pikkumusta ovat tunnettuja termejä. Englannin ilmaisu in the black tarkoittaa ”olla varoissaan”.

Englannin sana black, joka on tullut käyttöön ennen 1100-lukua, juontuu vanhan englannin sanoista blak  ja on sukua esim. vanhan yläsaksan sanalle blach. Se taas on ehkä peräisin latinan polttamista tarkoittavasta sanasta flagrare. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”kaiken valon imevä”.

Mustaa väriä on saatu tietenkin aina hiilestä. Lisäksi jo esihistoriallisina aikoina valmistettiin luumustaa yhdistämällä eläinten luita hehkuviin hiiliin. Keskiajan artesaanit jalostivat prosessia pesemällä pigmentin ja suodattamalla sen, sekä hiertämällä väriaineesta entistä hienompaa, mikä lisäsi värin intensiteettiä. Luumustaa käytetään ja myydään edelleen, usein ivory blackin, eli norsunluun mustan nimellä. Tätä nykyä nämä värit eivät kuitenkaan sisällä norsunluuta, vaan kyse on luumustasta jonka hiilipitoisuutta on lisätty entistä tummemman sävyn saavuttamiseksi.