Sininen on vaikutuksiltaan rauhoittava perusväri. Sininen tuntuu etäännyttävältä ja se avartaa tilaa, samalla kun synnyttää vapauttavaa tunnetta ja saattaa parhaimmillaan jopa laukaista hermostollisia jännitystiloja.

Rauhoittavat vaikutukset tosin liittyvät erityisesti sinisen vaaleisiin sävyihin – hyvin kylläinen sininen voi vaikuttaa jopa ärsyttävältä. Lähes kaikissa kulttuureissa sinistä pidetään kuitenkin hiljaisuuden ja tietyn kaipauksen sekaisen surun värinä. Kuten englanniksi sanotaan, olla alakuloinen on to feel blue.

Sinisen värin historiasta kerrottakoon, että sininen on viimeisiä värejä länsimaissa, joille on annettu nimi; aiemmin on viitattu vain taivaan väriin tai meren väriin.

Tiedetään myös, että iän myötä ihmisen kyky erottaa ympäristöstään sinisen sävyjä heikkenee huomattavasti.

Usein sininen ja punainen asetetaan toistensa vastinpareiksi, vaikkei tälle ole mitään selkeitä perusteita. Nykyään sinistä pidetään poikien värinä ja punaista tyttöjen – vaikka pitkään asetelma on ollut länsimaissakin juuri toisinpäin ja edelleen esimerkiksi monissa Aasian maissa sininen on feminiininen ja punainen maskuliininen väri.

Sininen oli myös menneinä aikoina yksi arvokkaimmista pigmenteistä. Esimerkiksi ultramariininsiniseen tarvittava Lapis lazuli- niminen puolijalokivi oli erittäin harvinainen ja arvokas mineraali, jota saatiin lähinnä Afganistanin alueelta.

Koska aito ultramariini oli erittäin kallista, suuresti arvostettua sekä todella harvinaista mineraalia, aloitettiin sen valmistaminen kemiallisesti. Synteettisen ultramariinin kaupallinen valmistus alkoi 1830-luvulla. Sen valmistukseen käytetään kolmea eri menetelmää: sooda-, sulfaatti- ja soodasulfaattimenetelmää. Riippuen eri valmistustavoista saadaan eri sävyvivahteisia ultramariinisävyjä.