Riihimäen taidemuseon syyskauden avaa kahden kuvanveistäjän yhteisnäyttely. Resonanssiksi nimetty kokonaisuus esittelee Veikko Hirvimäen ja Françoise Jaquetin uusinta tuotantoa.

Veikko Hirvimäen levottoman pelokkaat, hampaansa paljastavat susiveistokset viestivät hätää elinpiirinsä, vapaan ja koskemattoman luonnon tuhoutumisesta. Hengityssuojaimet ja suojahalarit kertovat siitä tilanteesta, johon ihminen on itsensä piittaamattomuudellaan ajanut. Osassa Hirvimäen veistoksissa taas on voimakkaat siteet luonnontalouteen ja maatalous- ja metsästyskulttuureille ominaiseen maailmankuvaan.

Françoise Jaquet muotoilee maagisia viestoksia, jotka rytmittyvät luonnon muotojen mukaan. Juurista, oksista, kuiduista ja höyhenistä syntyy runkoja pieniin linnunpesiin, pukuihin ja kilpiin, joiden tarkoituksena on suojata haurasta elämää. Jaquetin töissä yhdistyy luonnon kädenjälki naisille perinteisesti opetettuihin kädentaitoihin, punontaan ja virkkaukseen. Jaquet ei pyri järkyttämään katsojaa. Tärkeämmäksi hän kokee halun ymmärtää ja vaalia ihmisen ja luonnon välistä herkkää suhdetta.

Kuvanveistäjä Veikko Hirvimäki (s. 1941) aloitti uransa taidemaalarina mutta kokeilujen jälkeen päätyi veistotaiteeseen. Hirvimäki on palkittu useissa kuvataidekilpailuissa. Hän on syntyisin Petäjävedeltä mutta asunut vuodesta 1992 vaimonsa kuvanveistäjä Françoise Jaquetin (s. 1945) kanssa Sveitsissä pienessä Ballagues’n alppikylässä. Jaquet on kouluttautunut taiteilijaksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa, ja hänellä on ollut kotimaassaan, Suomessa ja ulkomailla useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä.

Françoise Jaquet ja Veikko Hirvimäki ovat yllättävän lähellä toisiaan, eivät vain ihmisinä vaan myös taiteilijoina. Kumpikin on tahollaan jo kauan käyttänyt luonnomateriaaleja veistostensa raaka-aineena, ennen muuta kiveä, mutta viime vuosina yhä enemmän myös eri puulajeja ja kasvikuituja.

Näyttelyä tukevat Ekokem ja Fondation Leenaards.